Teksti: Tiina Uusitalo, lokakuu 2016

Kuvat: Mathias Weckström, Pargas Gård, kasvukausi 2016.

 

Elixi Oilin sopimusviljelijä Mathias Weckström viljelee menestyksekkäästi toista vuotta peräkkäin Abacus-luomuöljypellavaa Tammisaaressa tuottaen jopa huippusatoja. Weckström innostui luomuöljypellavasta taloudellisista syistä ja hän pitää pellavaa hyvänä kasvina myös siksi, että se tasaa työhuippuja, jolloin kaikki kasvit eivät ole puitavissa samanaikaisesti. Tänä vuonna Weckströmin luomutilalla Pargas Gårdilla kasvoi 13 pellavahehtaarin lisäksi kauraa, härkäpapua, ruista ja syysrapsia. Parhaimmalta luomuöljypellavalohkolta Weckström korjasi 2180 kg/ha raakasadon ja muiltakin lohkoilta yli luomun keskisatotasojen eli luokkaa 1000 kg/ha. Millä eväillä näihin satotasoihin päästään?

Avaintekijät luomuöljypellavan viljelyssä

Weckström pitää rikkojen hallintaa ehdottomasti tärkeimpänä asiana luomuöljypellavan viljelyssä. Pellavalohkot tulee valita sen mukaan, missä rikkapainetta ei ole. Kahden vuoden kokemuksella Weckström on myös havainnut, että pellavan pitää saada ravinteita ja tänä vuonna hän ratkaisikin lannoitustarpeen sokerijuurikasmelassista peräisin olevalla aineella, vinassilla. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa eli jos antaa ravinteita, kasvaa rikatkin. Suunnitelmallisuus on siis tärkeää: jos lannoitat, suunnittele samalla myös rikkojen hallintakeinot. Rikkojen vuoksi Weckström pitää kyntöä melkein ehdottomana. Tänä vuonna Weckström valitsi pellavalle maalajiltaan hietasavea ja hienoa hietaa olevat rinnelohkot, jotka hän kynsi keväällä. Osa lohkoista oli lautasmuokattu syksyllä.  Osalla lohkoista oli esikasvina ruis, yhdeltä lohkolta syysruis jouduttiin keväällä rikkomaan, ja sen perään kylvettiin heti pellava. Syysruista ennen lohko oli ollut nurmella. Kasvukaudella 2016 sateita oli osunut Weckströmin maille juuri sopivasti ja rinnepellot toimivat pellavalla hyvin.

Viljelytoimenpiteistä

Weckström kylvi öljypellavan siemenet System Cameleon-kylvökoneellaan. Kylvösyvyys oli 2-3 cm ja siemenmäärätavoite 60 – 65 kg/ha. Toteutunut määrä oli noin 58 kg/ha, rivivälin ollessa 25 cm. Öljypellavan lannoitukseen Weckström käyttää sokerijuurikasmelassista peräisin olevaa ainetta eli vinassia, joka on hänen kokemuksensa mukaan optimaalinen lannoite nimenomaan pellavalle: vinassi sisältää typpeä, rikkiä, kaliumia ja jopa sinkkiä, mutta ei lainkaan fosforia. Yhdelle lohkolle hän levitti vinassia äestyksen jälkeen ennen kylvöä, muille vasta riviharauksen yhteydessä. Lohkojen väriero oli kuitenkin ollut selvä; lannoitettu lohko lähti alkuun nopeammin ja sai ravinteet optimaalisesti heti käyttöön. Tämän kokeilun perusteella Weckström aikookin jatkossa mullata vinassia kaikille pellavalohkoille ennen kylvöä: ”Pellava hyötyy mielestäni alussa paljon vinassista ja lähtee nopeammin ja tasaisemmin liikkeelle, kun ravinteita löytyy”, kertoo Weckström kokemuksistaan. Kokonaistyppimäärä vinassissa oli 50 kg/ha.

Kuinka hallita rikat?

Weckströmin mukaan ensimmäinen rikkaharaus on ehdottomasti tärkein. Se pitää tehdä niin aikaisin kun uskaltaa eli käytännössä pellavakasvuston ollessa 5-10 cm korkeaa. Pellava kasvaa alussa hitaasti ja jää herkästi rikkojen jalkoihin. Toisen harauksen Weckström tekee juuri ennen kukintaa ja tänä kesänä käytännössä vasta silloin, kun ensimmäisiä kukkiakin jo näkyi: ”Hyöty on kuitenkin selvästi suurempi kuin haitta, vaikka joitakin pellavia toisessa harauksessa menettäisikin”, toteaa Weckström. Hänen kokemuksensa mukaan jauhosavikka ja saunakukka ovat ongelmallisimpia rikkoja pellavan seassa, mutta juolavehnästä, ohdakkeesta tai valvatista ei sen sijaan ole suurempaa haittaa ollut. Rikkatilanteeseen Weckström on puintivaiheessa syystäkin tyytyväinen ja omien sanojensa mukaan rajua rikkaongelmaa ei lohkoilla ollut, vaan pellava on pääkasvi syksylläkin. Luomupellavanviljelyssä on yleisesti totuttu käyttämään jonkin verran aluskasveja apuna. Parhaiten satoa tuottaneelle lohkolle Weckström kylvi aluskasviksi raiheinää kesäkuun lopussa sillä ajatuksella, että se poistaisi lannoituksesta mahdollisesti ylimääräiseksi jäävän typen.

Puinti – mahdollista vai mahdotonta?

Weckström on tyytyväinen siihen, kuinka tasaisesti pellavakasvustot tuleentuivat, sillä tasaisten kasvustojen puiminen on myös huomattavasti helpompaa. Pellavan puinnissa varsien kietoutuminen syöttöruuviin voi olla ongelmallista, mutta toisaalta Weckströmin mukaan kaiken sujuessa hyvin, hehtaarin puiminen sujuu helpostikin. ”Parasta on kun pölyää, silloin puinti sujuu”, toteaa Weckström. Weckström itse on teipannut syöttöruuvista kaiken mahdollisen terävän, mihin pellavan varret voisi tarttua, mutta syöttösormia hän ei ole poistanut. Tärkeintä on puida kuivalla säällä ja niin ylhäältä, kuin uskaltaa. Vaikka kietoutumisesta on Weckströmillekin ollut toisinaan haastetta, siitä on kuitenkin selvitty. Kuivauksen sujumisen suhteen tärkeintä on luonnollisesti saada kuivuri täyteen ja siinä haastetta lisää se, että kestää väistämättä jonkin aikaa ennen kuin tavaraa on tarpeeksi.

Öljypellavan osalta erittäin onnistuneen kasvukauden jälkeen Weckström suunnittelee jo positiivisin mielin seuraavaa kasvukautta ja tietää jo, mitä tekee pellavan viljelyn suhteen taas toisin. Rohkeasti kokeilemalla siis oppii ja kehittyy, vaikka Weckströmin mukaan tämän vuoden onnistumisessa tarvittiinkin lisäksi myös ripaus tuuria ja tietenkin suotuisia sääoloja pitkin kesää.